Goottisesta Gaudiin Barcelonassa

Barcelona on aina arkkitektuurin, ruoan, muodin, tyylin, musiikin ja huvin kärjekkäällä pientareella. Kesä on vakavaa juhla-aikaa, viikonpituisen fiesta-huvin kanssa. Mutta kaupunki kipinöi koko vuoden ympäri! Catalonian pääkaupunki on yksiselitteisesti Välimeri-kaupunki, ei ainostaan sen maantieteellisen sijaintinsta vuoksi vaan myös, ja etenkin sen historian, tradition ja kulttuurillisten vaikutusten vuoksi.

Iberian niemimaan koillisen rannikon ja Välimeren rannan etuoikeutetussa asemassaan, Barcelona on Espanjan toiseksi suurin kaupunki sekä kooltaan että asukasluvultaan. Se on myös Katalonian pääkaupunki, yksi 17:sta Itsehallinnollisesta Yhteisöistä, josta Espanja koostuu. Barcelonassa puhutaan kahta virallista kieltä: Katalaania, jota puhutaan yleisesti koko Kataloniassa, ja Kastillian Espanjaa. Barcelonan kaupungissa on 1.510.000 asukasta, mutta tämä luku kiertyy yli 4.000.000. jos kaupungin ulkoalueet lasketaan myös mukaan. Listaamme tässä vain muutaman kaupungissa katsottavan nähtävyyden.

La Rambla Viisi erinnäistä katua ketjuilee alusta loppuun, La Ramba (kutsutaan myös nimellä Las Ramblas) on puujonoilla varustettu kävelypuistokatu lastikoilla, elävillä patsailla, miimisillä näytelmillä ja vaeltivilla myyjillä, jotka myyvät kaikkea lottokupongeista koruihin asti. Meluinen lintumarkkina La Ramblan toisessa korttelissa on pysähtymisen arvoinen, kuten lähellä oleva Palau de la Virreina:kin, joka on 18. vuosisadalla rakennettu rococo-kartano, taide- ja ajanvietetiedoilla sekä lipputoimistolla varustettuna. Seuraava ovi on La Ramblan:n kaikkein monivärisin markkinapaikka, Mercat de la Boqueria. Boqueriasta etelään Mosaic de Miró:n keskeyttämä jalkakäytävä, jonka yksi tiili on artistin allekirjoittama. La Ramblan seuraava jakso ylpeilee Gran Teatre de Liceu:lla, joka on 19. vuosisadalla rakennettu oopperatalo. Plaça Reial:an alapuolella, La Rambla muuttuu huomattavasti rapistuneemmaksi, strip-klubien ja peep-show paikkojen ohella. La Rambla loppuu ylevään Monument a Colom:iin (Kolumbuksen Monumentti) ja satamaan. Voit kohota monumenttiin hissillä. Monumentista länteen Avinguda de les Drassanes:illa seisoo Reials Drassanes (Kuninkaalliset Laivapihat), joka antaa kodin viehättävälle Museo Marítim:ille. Siellä on enemmän merenkulkuun liittyviä tarvikkeita, kun mitä sekstanttia haluaisit heilauttaa – veneitä, modelleja, karttoja, maalauksia, laivojen keulakuvia ja 1700-luvun pursia.

Barri Gotic Barri Gotic sisältää rikastuksen keskiajan goottisista rakennuksista vain muutamaa korttelia La Rambla:sta koilliseen, ja se on vanhan Barcelonan ydin. Se on pimeiden katujen labyrinttinen yhdyspaikka, jotka yhtyvät torien kanssa, ja siellä löytyy ylen määrin kahviloita ja baareja, sekä myös kaupungin halvimmat majoitukset. Useimmat rakennukset ajoittuvat 1500 – 1600-luvulle, kun Barcelonan kauppa kukoisti korkeimmillaan ja ennenkuin Kastilia sulatti sen täysin itseensä. Katedraalin, yhden Espanjan suurimman goottisen rakennuksen ympärillä, voit vieläkin nähdä osan antiikkimuureista, jotka liittyivät myöhempään struktuuriin. Korttelia ympäröi Plaça de Sant Jaume, avara tori, joka on kiireisen markkinatorin sijainti ja yksi viikottaisen sardana-tanssin kohtauspaikka. Kaupungin kaksi kaikkein tärkeimpää rakennusta ovat täällä, Ajuntament ja Palau de la Generalitat.

Museu Picasso Museu Picasso on Barcelonan kaikkein eniten vierailtu museo. Se on kolmen hämmästyttävän kauniin kartanon asuttama Carrer de Montcada:lla, joka oli, keskiajalla, sataman lähestymispaikka. Museossa näkyy monen monta työtä, jotka hahmottavat taiteilijan varhaisia vuosia, ja on erittäin voimakas hänen Sinisen Kautensa kohdalla, voit nähdä esimerkiksi sellaisia kangastöitä, kuten Turvaton, keramioita ja hänen varhaisia töitään 1890-luvulta. Toisessa kerroksessa näet töitä Barcelonasta ja Pariisista vuosien 1900-1904 väliltä, monia impressionistivaikutteisia töitä. Senyora Kanaalin vainoava kuva (1905), hänen Pinkki Kaudeltaan on myöskin näytöllä. Myöhempien töiden, jotka kaikki esitettiin Cannes:ssa vuonna 1957, on kompleksi tekninen sarja (Las Meninas), jotka koostuvat enimmäkseen Diego Velasques:in samannimisen mestariteoksen tutkimuksista.

La Sagrada Familia Se on Barcelonan maailmankuulu symboli. La Sagrada Familia on todella kunnioitusta herättävä. El Temple Expiatori de la Sagrada Família: monumentaalinen kirkko (Expiatory Temple of the Sacred Family) on Gaudí:n kaikkein kuuluisin työ ja paras esimerkki tästä näkijä nerosta. Arkkitehti otti harteilleen tämän tehtävän vuonna1883 aikaisemman neo-goottisen projektin jälkeen, joka alkoi vuonna 1882 F. del Villar aloitteesta. Gaudi omisti koko elämänsä suorittaaksen tämän monimielisen hankkeen, joka hänen odottamattoman kuolemansa vuoksi jäi keskeneräiseksi. Gaudí muuttui niin riivatuksi tämän kirkon vuoksi, ettei hän ainoastaan keskittänyt kaikki kreatiiviset energiansa siihen, vaan myös asetti asunnon paikan päälle tutkiakseen sitä. Kesäkuun 7, 1926, Gaudi kuoli auto-onnettomuudessa, kun oli juuri ylittämässä Gran Vía Genonan luona. Hän ei tullut tajuihinsa kolme päivää myöhemminkään, Gaudí kuoli 74 vuotiaana. Työ jatkui kirkossa, aina kunnes se keskeytettiin vuonna 1936, jolloin kripta sekä Gaudí:n tutkimustyöt ja muistiinpanot sekä ideat paloivat Espanjalaisen Sisällissodan pommituksessa. Projektia jatkettiin vuonna 1952 käyttäen piirustuksia ja asteikkomodelleja pohjana, vaikka työn jatkaminen antoi syytä monelle kiistelylle. Vuodesta 1954 vuoteen 1976 asti, fasadi ja Intohimon (läntinen puoli)neljä tornia valmistui. Kuvanveistäjä Josep. M. Subirachs liittyi projektiryhmään työskennelläkseen veistoksien kanssa Intohimon Portilla vuonna 1987. Tänään, rakennettu osa on auki vieraille sekä myös pieni Museu del Temple Expiatori de la Sagrada Família rakennusprosessin asteikkomodellien ja piirustusten näytteillepanolla varustettuna. Torneihin voi kiivetä ja ne tarjoavat hämmästyttävän näkymän kaupungille.

La Pedrera Toinen Gaudí:n mestariteos, La Pedrera rakennettiin vuosien 1905 ja 1910 välillä yhdistettynä asuntola- ja toimistokorttelina. Aikaisemmin kutsuttiin Casa Milà, on nyt paremmin tunnettu nimellä La Pedrera (kivilouhos), sen tasattomien harmaiden kivifasaadin vuoksi, joka väreilee kadun kulmien ympärillä – se luo aaltovaikutuksen, jota kehitetyt takorauta parvekkeet korostavat vielä enemmän. Vierailijat voivat käydä rakennuksissa ja mennä ylös katolle, missä jättimäiset moniväriset savupiiput kattiloivat kielekkeeltä, kuten keskiaikaiset ritarit. Kesäviikonloppuisin katto on kauniisti valaistu ja auki Barcelonan hämmästyttäville näkymille. Yhtä kerrosta alempana on Gaudin töille omistettu vaatimaton museo.

Park Güell Gaudí:n suosija, Eusebi Güell, suunnitteli ‘esikaupungin’. Hänen tonttinsa oli paljon Barcelonaa ylempänä, luoteeseen ja hieman kauempana kaupungista. Sinne oli sijoitettu enemmän kuin 60 majoituspalstaa, vaikka ainoastaan kaksi kotia oli rakennettu tontille. Projekti oli radikaali siihen aikaan, ja kiinteistöprojektina se oli fiasko. Barcelonan Kaupunginneuvosto osti tontin vuonna 1922 ja seuraavana vuonna muutti sen kunnallispuistoksi. Gaudí esti alueen tasoittamisen, joten puistolla on kiertävien teiden verkosto, jotka seuraavat maan hahmo. Alhaisin piste on sisäänkäynti, josta tuplaraput johtavat hypotyyliseen kammioon, jonka katto toimii mahtavan julkisen torin lattiana. Syrjäisillä alueilla on mielikuvituksellisia maasiltoja ja pilaristoja, jotka niiden tyylissään kutsuvat luonnolliset muodot esille.

Gúell Palace Antonio Gaudi rankensi sen vuonna 1888. Palatsin etusalissa, ikkunoiden läpi tuleva valo on kolmen mahtavan parabolisen holvin lannistama, jotka muodostuvat harmaasta, tasaiseksi siloitelluista kivipilareista. Kohoavat holvit luovat goottisen ikkunan tunnelman: mutta ikkunat, jotka Gaudi kehitti Guell:in palatsiin ovat neliskulmaisia – toisin sanoen, toimivat holvilinjojen kontrapunktina. Nämä holvit paljastavat myöskin hänen Art Nouveau-tyylin ensimmäiset huolenmerkinsä. Sisäänkäyntiportin Art Nouveau elementit toistuvat myös rakennuksen sisällä. Ensinnä, siellä on pilareiden tuhlaava koristus, joista on huomattava määrä: paksusta, kannattavasta, sienimuotoisista tasoitetuista harmaista pilareista, jotka on tehty käärmeensilmäkivestä, joka oli kaivettu Pyreneiden kivilohoksesta. Kolmen salin mittainen halli muodostaa rakennuksen keskiosan. Se korvaa aikaisemman normaalin sisäpihan, mutta luo samalla sellaisen käsityksen, että seisot mahtavassa Barokki-kirkossa. Tämä huone on kupolalla päällystetty, johon Gaudi pisti suuren määrän pyöreitä reikiä. Pöydän kierretyt jalat esiintyy jälleen rakennuksessakin, nimittäin katolla.

Gràcia Täysin höyhenillä varustettu esikaupunki 2000-luvun lopulta, Gràcia on taiteilijayhdistelmien, opiskelijoiden ja intelligenttien koti, jotka sekoittuvat tavallisten Jooseppien kanssa, jotka taas antavat sille jokapäiväisen atmosfäärin. Siellä on hurmaavia puistoja joista voi nauttia päiväsaikaa ja iltaisin tori muuttuu tunnetuksi ja eloistaksi kohtauspaikaksi. Aikoinaan erillinen kylä L’Eixample:sta pohjoiseen, ja sitten 2000-luvulla teollisuuskortteli, joka oli kuuluisa sen republikaani- ja liberaali-ideoistaan, Gràcia yhdistettiin Barcelona:n kaupunkiin vuonna 1897. Siihen aikaan sillä oli saavutettavaa, koska kaupungilla oli huonokuntoisia teitä, kouluja ja klinikoita, eikä siellä ollut katuvalaistusta tai katuviemäriä. 60- ja 70-luvulla alue muuttui muodikkaakksi radikaalien ja boheemi-tyyppien kesken, ja se on pitänyt jonkin verran tätä sävyä tähän päivään asti – ylenmäärin paikallisia uusia virtauksia seuraavia neroja, jotka takaavat että heitä näkee säännöllisesti Gràcia:n baareissa ja kahviloissa. Plaça del Sol on mukava paikka istua päiväsaikaa, ja se on kahviloiden ja tyynin 2000-luvun arkkitektuurin ympäröimä.

Montjuïc Montjuïc, kukkula joka sivuuttaa kaupungin keskustaa lounaastapäin, on taidegallerioiden, vapaa-aika viehätysten, rauhoittavien puistojen ja vuoden 1992 olympiakisapaikkojen koti. Lähesty aluetta Plaça d'Espanya:lta päin ja pohjoisella puolella näet Plaça de Braus Monumental:in, aikaisemman härkätasiteluareenan, missä Beatles soitti vuonna 1966. Sen takana leviää Parc Joan Miró, missä Miró:n erittäin fallinen veistos seisoo Dona i Ocell (Nainen ja Lintu). Lähellä, Palau Nacional antaa kodin Museu Nacional d'Art de Catalunya:lle, jossa on näyttävä kokoelma Romaanitaideteoksia. Palau Nacional:in takana kurkottavien terassisarjojen takana on suihkulähteitä, mukaanlukien suurin, La Font Màgica, joka muuttuu eläväksi vapaan valon ja musiikkishow:n avulla kesäiltaisin. Montjuïc:ista luoteeseen on 'Espanjalainen Kylä', Poble Espanyol. Ensisilmäyksellä se on nahkea turisti-ansa, mutta se myöskin osoittautuu Espanjalaisen arkkitektuurin juonikkaaksi leikekirjaksi, jossa on erittäin vakuuttavia rakennuskopioita kaikilta Espanjan alueilta. Anella Olímpica (Olympinen Kehä) on ryhmä urheiluinstallaatioita, joissa vuoden 1992 päätapahtumat pidettiin. Alas kukkulalta, vieraile Fundació Joan Miró:n muunlaisten mestariteostensa parissa, Barcelona:n galleriassa mahtavalla 20.vuosisadan Katalaanitaiteilijalle. Tämä on suurin yksityinen kokoelma hänen töistään.

Monestir de Montserrat Montserrat:illa, 50km (31mailia) luoteeseen Barcelonasta, on oudot kiviset kalliot, raunioituneet erakkomaja-luolat, luostari ja turistijoukko, jotka pitävät lomaa Costa Brava:lla lomailustaan. Monestir de Montserrat oli perustettu vuonna 1025 muistomerkkinä Neitsys Marian näkemyksistä. Tänään se antaa kodin yli 80 henkiselle munkkiyhteisölle, ja pyhiinvaeltajat tulevat osoittamaan kunnioituksensa La Moreneta:lle (Musta Neitsyt), 1300-luvun puinen veistos Mariasta ja Jeesus.lapsesta; La Moreneta on ollut Katalonian virallien suojelija vuodesta 1881. Kaikkein dramaattisin lähestymistapa Montserrat:ille on vaijeriautolla, joka saapuu juuri luostarin alapuolelle sävähdyttävän huudon jälkeen jyrkän vuorenrinteen sivussa.

KUVIA